keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Hyvää päivää -projekti

Pää on lyönyt alkuvuodesta tyhjää. Mitäs jekkuja sitä tälle vuodelle keksittäisiin?
Tipaton tammikuu on lopuillaan ja herkuton helmikuu häämöttää. Kun nyt muutenkin olen koko vuoden tipaton ja lähes herkutonkin, jostain muusta voisi helmikuussa kieltäytyä, jotta tilalle saisi jotain terveellisempää.

Miten olisi kuukausi ilman naamakirjaa? Naamat voisi koittaa nähdä livenä, kiinnittää huomiota vaikka vastaantulijoihin. Mitäs jos kokeilisin samaa kuin uudessa opiskelukaupungissani yli kymmenen vuotta sitten: tervehtisin jokaista vastaantulijaa hymyllä ja hyvällä huomenella? Tämä toimisi hyvin aamuisin muksua hoitoon viedessä. Myöhemmin voisi sitten toivottaa vain hyvää päivää iloisen hymyn kera.

Viime kerralla testatessa reaktioita oli hyvin monenlaisia: jotkut ilahtuivat, toiset hämmentyivät, taisipa joku suuttuakin. Tämänkertaisen projektin tuloksia saatte lukea sitten viimeistään helmikuun lopussa - käyttäytyvätkö pienemmän paikkakunnan ihmiset eri tavalla kuin kaupungissa, jossa on totuttu katsomaan mieluummin maahan kuin silmiin? Saako paikallisbussissa istua ihmisen viereen, vaikka muuallakin olisi paikkoja? Voiko kaupan kassan kanssa rupatella niitä näitä? Viimeiseen vastaus on kyllä, olen jo testannut (tosin persoonakohtaisia eroja on).

Innostuisiko joku  muukin lähtemään mukaan tähän Hyvää päivää -projektiin? Olisi mukavaa kuulla, millaisia reaktioita ihmisiltä saatte, kun tervehditte heitä vastaantullessa. Jos et lähde mukaan koko kuukaudeksi, niin kerropa vaikka yhden iltalenkin saldo.