Silloin on kaikkein hauskinta, kun osaa nauraa itselleen.
Tässäpä joitakin itselle tehtyjä jekkuja, tosin aivan tahattomasti (eihän jekutuksen kohde muuten olisi yllättynytkään). Kun luet nämä, kerropa itse vastineeksi joku oma kommelluksesi. Katsotaan, saadaanko naurun määrä tuplattua.
1. Olen pitämässä alustusta. Kun saan sanottavani sanottua, huomaan ajan rientäneen hurjan nopeasti. Pahoittelen, että joudun lähtemään, sillä junani lähtee pian. Oven ulkopuolella kelaan uudestaan - junahan lähtee vasta tunnin päästä! Koputan, astun sisään ja kerron hämmästyneelle väelle, että "Ei vaiskaan, minulla onkin vielä tunti aikaa!"
2. Toisen kerran odotan luennon alkamista, luennon jota itse olen pitämässä. Olen tullut hyvissä ajoin, avannut esityksen ja vaihtanut kengät villasukkiin. Nytpä on mukava aloittaa, kunhan väki tulee paikalle. Kello kahdeksan luennolle ei vain taida kukaan tulla kovin hyvissä ajoin, päättelen viisi minuuttia ennen luennon alkamista. Tarkistan vielä varmuuden vuoksi luentosalin. Luentoni onkin merkitty naapuriluokkaan! Hipsin villasukkineni toiseen saliin ja kerron kuulijoille, että "Mietinkin tuolla viereisessä luokassa, että täällä on alkamassa joku todella mielenkiintoinen luento, kun sali on täynnä porukkaa. Mutta sehän onkin minun luentoni!"
3. Istun kuuntelemassa esityksiä luentosalissa. Vieressäni istuu arvostamani professori. Käteni osuu paidan kaulukseen ja ihmettelen, mikä ihmeen lappu tässä on, kunnes tajuan että paitani on takaperin päällä. No, koska vahinko on jo ehtinyt tapahtua, päätän pitää paitaa takaperin koko loppupäivän ja katsoa, toimiiko sanonta "Nuttu nurin, onni oikein." Toimii se, ainakin sain yhdet naurut enemmän sinä päivänä.
Tässäpä joitakin itselle tehtyjä jekkuja, tosin aivan tahattomasti (eihän jekutuksen kohde muuten olisi yllättynytkään). Kun luet nämä, kerropa itse vastineeksi joku oma kommelluksesi. Katsotaan, saadaanko naurun määrä tuplattua.
1. Olen pitämässä alustusta. Kun saan sanottavani sanottua, huomaan ajan rientäneen hurjan nopeasti. Pahoittelen, että joudun lähtemään, sillä junani lähtee pian. Oven ulkopuolella kelaan uudestaan - junahan lähtee vasta tunnin päästä! Koputan, astun sisään ja kerron hämmästyneelle väelle, että "Ei vaiskaan, minulla onkin vielä tunti aikaa!"
2. Toisen kerran odotan luennon alkamista, luennon jota itse olen pitämässä. Olen tullut hyvissä ajoin, avannut esityksen ja vaihtanut kengät villasukkiin. Nytpä on mukava aloittaa, kunhan väki tulee paikalle. Kello kahdeksan luennolle ei vain taida kukaan tulla kovin hyvissä ajoin, päättelen viisi minuuttia ennen luennon alkamista. Tarkistan vielä varmuuden vuoksi luentosalin. Luentoni onkin merkitty naapuriluokkaan! Hipsin villasukkineni toiseen saliin ja kerron kuulijoille, että "Mietinkin tuolla viereisessä luokassa, että täällä on alkamassa joku todella mielenkiintoinen luento, kun sali on täynnä porukkaa. Mutta sehän onkin minun luentoni!"
3. Istun kuuntelemassa esityksiä luentosalissa. Vieressäni istuu arvostamani professori. Käteni osuu paidan kaulukseen ja ihmettelen, mikä ihmeen lappu tässä on, kunnes tajuan että paitani on takaperin päällä. No, koska vahinko on jo ehtinyt tapahtua, päätän pitää paitaa takaperin koko loppupäivän ja katsoa, toimiiko sanonta "Nuttu nurin, onni oikein." Toimii se, ainakin sain yhdet naurut enemmän sinä päivänä.
