Pankissa ja pörssissä ilman salkkua

Näin satokaudella joillakin on yllin kyllin luonnon antimia, joillakin vain tyhjä parveke. Tätä epäsuhtaa tasaamaan on eri paikkakunnille luotu Facebookissa toimivia Omenapörssejä, joiden kautta ylimääräisiä omenoita, raparpereja tai muita puutarhan antimia jaetaan ilmaiseksi tarvitseville. Katselin, että näitä hyvän mielen pörssejä löytyy ainakin Helsingistä, Hyvinkäältä, Jyväskylästä, Keravalta, Oulusta, Tampereelta, Turusta, Vaasasta ja Vantaalta. Jos tällä tavalla resursseja jaettaisiin maailmanlaajuisesti, nälänhätä olisi pienempi ongelma.

Uutisotiskoissa ja keskustelussa ovat viime aikoina olleet myös Aikapankit, joissa oman aikansa ja apunsa voi antaa tarvitsevien iloksi ja saada vastineeksi toisenlaista apua. Keskustelu onkin käynyt kuumana siitä, pitäisikö moinen laittaa oikein verolle, kun aikakin voidaan laskea hyödykkeeksi. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että jonkun pitäisi perustaa aikapankki veroviraston kulmalle ja käydä auttamassa poloisia virkamiehiä, jotka ovat solmussa tämän asian kanssa. Sillä aikaa muut voisivat auttaa toisiaan niin paljon kuin ehtivät.

Mitäs itse olet mieltä omenapörsseistä ja aikapankeista? Millaista apua olisit itse valmis antamaan toisille? Millaista apua tarvitsisit? 

Iloista mieltä lasten kanssa (osa 2)

Tässä jatkuu Annen vinkkilista. Hyvää mieltä voi levittää arkisissa kohtaamisissa. Ja kun siitä tulee asenne, vaikutukset moninkertaistuvat. Kokeilepa yhdistää neljä ensimmäistä vinkkiä samalla kauppareissulla!

• Oman asuinalueen ihmisiä voi ottaa tavaksi moikkailla kävelylenkillä - tämäkin on helpompaa lasten kanssa kuin yksin. Toki ihan hymykin saattaa riittää, jos moikkailu tuntuu vähän turhan isolta askelelta.
• Naapurilta voi kauppaan lähtiessä välillä kysäistä tarvitsisiko hänenkin jääkaappinsa jotakin täydennystä. Tämäkin on todistetusti tuottanut iloista mieltä.
• Tämä ei ehkä ole laskettavissa varsinaiseksi jekuksi, mutta kaupassa asioidessasi hyvän päivänjatkon toivottaminen tai lähikaupan olemassaolosta iloitseminen esimerkiksi kassatyöntekijälle saattaa oikeasti tehdä hänen päivästään vähän mukavamman.
• Jos joku kantaa painavaa kassia ja sinulla on mahdollisuus vähän auttaa, kysyminen ei varmasti haittaa ketään. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että esimerkiksi täysiä ostoskärryjä on joskus todella vaikea saada työnnettyä autolle asti (etenkin vauvan/taaperon avustaessa innokkaasti). Tällaisissa tilanteissa apu on varmasti monelle tervetullutta. 
• Tarjoa ihmiselle yösijaa jos sinulla on siihen mahdollisuus ja pieninkään aavistus siitä että sellaisesta saattaisi olla hyötyä.
• Jos joku kertoo sinulle rankasta kokemuksestaan, voit kysyä saako häntä halata (jos tämä tuntuu luontevalta). Kokemukseni mukaan lähes jokaikinen ihminen vastaa kyllä (toistaiseksi kukaan ei ole kieltäytynyt). 

Hyvä Anne! Tiedän kokemuksesta, että nämä vinkit ovat ahkerassa käytössä ja levittävät hyvää mieltä Jyväskylän suunnalla. Onnistuisikohan tämä myös Hämeessä - tai vielä kunnianhimoisempaa: Helsingissä?

Iloista mieltä lasten kanssa (osa 1)

Perheenäiti Anne antoi hyvän mielen vinkkejä, joita voi toteuttaa ihan tavallisessa arjen pyörityksessä lasten kanssa (ja rohkeimmat ilmankin). Jos ilahduttaminen on elämäntapa ja asenne, pienillä asioilla saa paljon aikaan. Samalla ilahduttamisen kulttuuria opetetaan uudelle sukupolvelle. Tässäpä ensimmäinen osa Annen antamasta vinkkisaaliista - vinkkejä erityisesti lasten vanhemmille:

•  Kukkien jakaminen vastaantulijoille toimii erittäin hyvin etenkin pienten lasten kanssa. Tätä on testattu oikein olan takaa. :) Monesti siinä tulee aloittaneeksi samalla mielenkiintoisia keskusteluja, opettaa lapset iloitsemaan ilon tuottamisesta, ja tutustuu myös kivalla tavalla kanssaihmisiin. Erityisesti vanhukset saattavat usein ilahtua suunnattomasti pienestä ystävällisyyden osoituksesta, ja tässäkin puuhassa voi siis oikeasti tuoda ihmiselle paljon iloista mieltä.
• Kukkia voi käydä asettamassa myös muualle, esim. mukavien naapureiden postilaatikoiden päälle. Ja toki naapurin täti saatta ilahtua lapsen poimimasta kukkakimpusta.
• Naapurin lapset (tai naapurin mummon hoidossa olevat lapsenlapset) voi kysäistä esim. mukaan lenkille, jos itse on tullut tutuksi lapsille. Pieni lepohetki arjesta tulee usein tarpeeseen.
• Naapuruston kanssa voisi olla hyvä sopia että muidenkin kuin omia lapsia saa opastaa / kieltää / auttaa tarvittaessa. Sopimisen voi kenties aloittaa helpoimmin kertomalla toiselle että omia lapsiasi saa tarvittaessa kasvattaa - silloin keskustelukumppanisikin usein antaa luvan tehdä saman tämän omille lapsille. 
• Pyri huomioimaan lapset henkilökohtaisesti, myös naapuruston lapset: Moikkaa, kysy jos joku näyttää pahoittaneen mielensä, kehu jos on yhtään kehumisen aihetta (esim. on antaa vuoron toiselle lapselle, jne)
• Yhdyn muuten ihan täysillä tuohon hyvän palautteen antamiseen (ks. blogiteksti 11.6.2013). Ihmisille (etenkin lapsille) kannattaa antaa hyvää palautetta niin usein kuin vain muistaa - ja itseään voi yrittää oikein herätellä sellaiseen asenteeseen, että muistaa sitä tehdä! Tämä kannattaa muistaa paitsi arkielämässä myös töissä - työpaikatkin ovat paljon mukavampia paikkoja, kun keskitytään vähemmän kilpailuun ja enemmän hyvähenkiseen yhteistyöhön. Sekin kun on pitkälti kiinni meistä ihmisistähän ja omista valinnoistamme.